Jännittävän ihana odotusaika

on

DSC_3619web.jpgNiin kuin viimeksi mainitsinkin, on blogissa ollut nyt hyvin hiljaista pitkän aikaa.
Alkuvuosi oli melkoisen uuvuttava muuton keskellä. Jouduimme myös luopumaan sekä papastani, mummustani että mieheni mummosta. Tein raskaustestin mummuni kuolinpäivänä. Samana päivänä olin itkenyt suurta menetystä, mutta myös kokenut mieletöntä onnea raskaudesta. Surun ja onnen kyyneleitä. Vain muutaman päivän aiemmin oli pappani nukkunut pois. Muistan ajatelleeni, että ehkäpä täältä on jonkun lähdettävä, jotta uusi elämä voisi tulla tilalle. ❤
Samaan aikaan muuton, surun ja hautajaisten keskellä jännitimme alkuraskautta ja kärsin voimakkaasta pahoinvoinnista. Vietin tuolloin suurimman osan ajasta kotona lepäillen sohvalla ja viettäen aikaa kylpyhuoneessa. Kotoa lähtiessäni otin aina muovipussin laukkuuni mukaan, sillä koskaan ei tiennyt milloin sitä tarvitsisi. Emme kertoneet raskaudesta vielä kellekään, sillä halusimme odottaa ensimmäistä ultraa asiasta varmistuaksemme. Pahoinvoinnin takia asian salaaminen tuntui kyllä välillä tosi hankalalta. Ja eihän sitä pahoinvointia ainakaan helpottanut se suuri jännitys ja pelko siitä olisiko pikkuista edes olemassa.

Ultraa edeltävänä päivänä oli mieheni mummon hautajaiset. Olimme kertoneet raskaudesta tuona viikonloppuna sekä omille että mieheni vanhemmille, sillä pahoinvointia oli ollut sen verran, ettei asiaa voinut yöpymisreissulla kovin salailla. Toisaalta halusimme myös, että vanhempamme tietävät mikäli raskaus olisikin mennyt kesken. Olisihan se ollut hyvin vaikea asia meille, joten parempi, ettei sellaista tarvitsisi salata. Hautajaispäivä oli raskas ja kotiin päästessämme meninkin suoraan nukkumaan. Heräsin kuitenkin yöllä pahoinvointiin ja loppuyö menikin oksennellessa. Ultra jännitti ja pelotti hyvin paljon. Olin jo valmiiksi itkuherkkä Gravidan odotustilassa ennen ultraa. Puristin mieheni kättä. Vihdoin meidät kutsuttiin sisälle.
Ennenkuin ehdimme edes ymmärtää mitä kuvaruudulla näkyi, sanoi kätilö:
”Täällä ollaan!”
Voi sitä kyyneleiden, helpotuksen ja onnen määrää! Eihän sitä tunnetta osaa sanoin kuvailla, kun sen pienen pienen ihmisen näkee siellä ja kuulee sydämenäänet ensimmäistä kertaa. ❤

Gravidan jälkeen olo oli pelkkää hymyä. Nyt oli ihana kertoa läheisimmille ystäville asiasta. Kävin myös heti ostamassa itselleni äitiysfarkut, sillä jo useamman viikon ajan olin kulkenut kotona löysissä pitkissä kalsareissa ja ihmisten ilmoille lähtiessä olin saanut yhdet housut sopimaan venyttäessäni nappia viimeiseen reikään. Mammafarkut tuntui siis taivaallisilta!
Ultran jälkeen tuntuikin, että vatsa alkoi pyöristyä. Ja ehkä ensimmäistä kertaa siihen uskalsi kiinnittää huomiota. 🙂 Osa ystävistämme arvasikin raskauden ilmeisesti jo vatsan perusteella. Se tuntui itsestä tosi hassulta, sillä olihan vatsa vielä ihan pienen pieni kumpu. Vatsan kasvun vuoksi asiaa ei pystynyt kovin pitkään salailemaan ja toisaalta miksipä sitä olisi pitänytkään? Olimmehan me asiasta hyvin onnellisia. Kai sen onnen saisi muillekin siis kertoa ja näyttää. 🙂

Raskauskuvia viikoilta 12+3, 14+5 ja 15+4.
Alhaalla kuva viikolta 14+6, jolloin tein itselleni DIY-äitiystoppahousut.
Olo tuntui tuohon aikaan tosi turvonneelta. Naureskelimme mieheni kanssa housujen huvittavuudelle.

bmd

14. raskausviikolla pahoinvointikin alkoi pikkuhiljaa helpottamaan ja keskiraskauteen siirryttäessä olo alkoi jo olla hyvin virkeä ja energinen. Ja hyvin nopeasti alkuraskauden vaikeudet unohtui. Hetken päästä sitä ei enää muistanut koko pahoinvointia! Onni oli suurta ja mielikin oli alkuraskauden jälkeen huomattavasti parempi. Yhä edelleen kuitenkin jännitti kuinka raskaus tulisi sujumaan ja tietysti se tuleva rakenneultra. Tosin eipä siitä huolesta ja jännityksestä taida päästä eroon koko raskauden aikana. Puhumattakaan sitten, kun pikkuinen on maailmassa.
Rakenneultrassa onneksi kaikki oli vallan hyvin ja sukupuolestakaan ei jäänyt arvailtavaa. Pikkumiehen sieltä olisi tarkoitus saapua 1.lokakuuta. ❤

Liikkeet alkoi tuntua myös aika varhaisessa vaiheessa, mikä sekin oli hyvin ihanaa ja helpottavaa. Niitä oli jännittävää seurata. 16.raskausviikolla tunsin hennon hentoja kuplamaisia tuntemuksia vatsassa. 18. raskausviikolla liikkeet tuntuivat ensimmäistä kertaa ihan selkeiltä. Muistan kuinka kirjastossa ollessani säpsähdin ensimmäiseen terävään potkuun ja melkein pillahdin itkuun. Se tuntui niin ihanalta! Siinä istuskelin hetken kirjaston nojatuolissa tunnustelemassa pikkuisen vipeltelyä. Tuon jälkeen onkin ollut ihmeellistä seurailla liikkeiden voimistumista päivä päivältä. Ja eihän siinä kauan kestänyt, kun mieskin pystyi liikkeet tuntemaan ja näkemään masun päältä.

Vasemmalla raskausmasu viikolla 17+3. Samana päivänä tunsin ensimmäisen terävän liikkeen.
Oikealla kuva viikolta 19+3.

Keskiraskaudessa olo on ollut pirteä ja onnellinen. Iltaisin olen usein väsynyt ja menenkin ajoissa nukkumaan. Aamulla saatan puolestaan herätä varhain ja energiaa riittäisi puuhata vaikka ja mitä. Toki välillä on sitten päiviä, jolloin on hyvin väsynyt olo. Nyt on menossa raskausviikko 24. Tähän saakka on pystynyt liikkumaan oikein hyvin, mutta viime aikoina lenkkeily on hankaloitunut huomattavasti. Vessahätä iskee aina vain pienen matkan päässä kotoa ja myös harjoitussupistukset hankaloittavat välillä liikkumista. Uusi ihana ystäväni on myös närästys.
Alkuraskauden pahoinvointiin verrattuna nämä ovat kuitenkin hyvin hyvin pieniä vaivoja, joten olo on melkoisen loistava!
Nyt vain toivoisi loppuraskauden sujuvan hyvin ja pikkuisella olevan jatkossakin asiat mallillaan. Välillä sitä vaipuu synkkyyteen ja huoleen raskauden sujumisesta ja pikkumiehen voinnista, mutta emmehän me voi koskaan tietää mitä täällä seuraavaksi tapahtuu. Siksi yritänkin pitää mielen iloisena ja luottavaisena. Se auttaa myös pikkuista kasvamaan mahdollisimman turvallisesti. Ja kerran olo tuntuu niin onnelliselta, niin miksipä sitä suotta latistamaan turhilla murehtimisilla.

Onhan tämä odotusaika ehkä elämän ihmeellisintä aikaa! ❤

DSC_3796web

Kuvaus: Sonja Matilainen
Kuvankäsittely: Minä itse, Pauloissa Photography
Työskentelemme molemmat INNOtyöverkko Osuuskunnassa.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s